Isot tytöt ja vielä isommat pojat kertoivat, jotta minun näköiset otukset jahtaavat työkseen sarvikuonoja. Mutta koska huhujen mukaan täällä villissä pohjolassa ei ole sarvikuonoja, niin kävinpä tuossa huvikseni katsastamassa erään luolaston...
Ja hittolainen, mikä siellä tulikaan vastaan, maailman rumin nenä!!
Pikavilaus parsonpentujen käsikirjaan kertoi, jotta se oli Vulpes Vulpes, eli punakettu! Kymppiuutisista olin juuri kuullut, jotta parsonni-leiri on sodassa punakettujen kanssa!! Alkoi hurrrrrrja taistelu jossa veri lensi ja sain kuin sainkin raahatuksi sen pois luolasta, jonka jälkeen alkoi vielä hurrrrrrrrrrrrrrrrrjaakin hurjempi taistelu...
Lopulta onnistuin saamaan vihulaisen hengiltä, mutta täytää antaa täysi tunnustus kaverille, tiukille meni mutta menköön! Nyt sitten alkoikin se vaikein osuus, eli kettu osoittautuikin odotettua sitkeämmäksi, joten pysin henkivartijani, eli Merckxin, apuun paloittelemaan sitä.
Lopulta saatiin se sopivan mureaksi ja sitten olikin ruoka-aika... mmmmmmm.... lurps...
Ja lopuksi ruokalevolle!
sunnuntai, 2. joulukuu 2007
Kommentit